torstai 26. joulukuuta 2013

Joulutontun tohinoita


Joskus alkusyksystä sain idean; ompelen joululahjaksi (ja siinä sivussa myös itselleni) ekoluutuja. Paljastui, että muutamalla ystävälläni oli samanmoisia ajatuksia. Niinpä me yhdistimme voimamme ja ompelimme luutut yksissä tuumin. 

Ilta sisälsi naurun, rupattelun ja mukavan yhdessä olon lisäksi kankaiden leikkaamista... 


 (Matot saivat väistyä ja silityslautaakin tarvittiin jotta saatiin tämä tärkeä toimenpide tehdyksi.)




...saumurin surinaa... 


... ja lankojen päättelyä. 

Luutuja syntyi aika kasa ja mikä parasta: maltoimme pitää salaisuuden. Sillä eiväthän sipijutut ole enää sipijuttuja ja ihania lahjayllätyksia jos ne lipsahtavat suusta liian aikaisin.


Kankaiksi valikoituivat vihreä- ja kelta-valkoinen Wave, ihana jouluinen Piparipari, porkkanan värinen Käpyseni sekä keltainen Apilat-joustofrotee. 


Mutta lähti minulta paketteihin jotain muutakin. 


Ompelin joukon patalappuja ja pikkukukkaroita pakettiin laitettavaksi. Tässä jokunen patalappu ja kukkaro, osa karkasi pukin konttiin ennen valokuvausta. :-)

Tänä vuonna nautin lahjojen miettimisestä. Oli suorastaan kutkuttavan mukava pohtia millaisista kankaista itse kukanenkin lahjansa saisi. Värikästä, harmahtavaa, turkoosia - jokaiselle pyrin jotain "oman näköistä" laittamaan. Ja vaikka kuinka aloitin puuhastelut ajoissa niin viimeisten kanssa sain turbon laittaa päälle että aatoksi kuusen alle ennättivät. 


Mutta niin se joulu vain tuli - ja lahjatkin ehtivät pakettiin... 

Taas sykkivi sydämet ihmisten niin hellään ja hartahasti, ja kynttilät kuusessa kuiskaa sen, mitä toivomme kesästä asti: 
Joulu, joulu, joulu tullut on!

Nyt juhla on suuri ja herttaisin, ja rauhan ja onnen hetki, nyt kuollehet nousevat sielutkin ja sydämet särkynehetkin. 
Joulu, joulu, joulu tullut on! 

Oi, kuuletko laulua enkelten nyt rintasi kammiosta, ja eikö jo tähtönen taivainen myös sielusi silmihin loista: Joulu, joulu, joulu tullut on! 

-Vilkku Joukahainen -

maanantai 18. marraskuuta 2013

Yhtä sun toista, monenmoista

Kieli sai viime viikolla toimintaluvan ja pääsin palaamaan normiarkeen.  Hiljaa hissuttaminen oli kyllä mahdottoman vaikeaa. Tuntui, että mykkäkoulun olen aloittanut kun en puhumalla voinut asioitani kertoa. Mutta onneksi on sosiaalinen media - sen turvin pääsin hiljaiseloni yli. 

Sairastaessani muistin Pikku Akan joskus loppukesästä heittämän ryppypipohaasteen ja tartuin härkää sarvista. 


Tästä Tallinnasta ostetusta trikookankaasta oli tarkoitus tulla rento työpusero mutta ei... Vaikka mitä yritin löprötti pääntie suuntaan jos toiseen. Lopulta annoin periksi ja jätin kankaan odottamaan parempaa hetkeä. Nyt se hetki sitten tuli. Löysin tehtaamon sivuilta (klik) oivan ohjeen pipon tekoon ja päätin kokeilla kuinka kangas taipuisi pipoksi. Hieman lörppänähän piposta tuli mutta ajaa asiansa; pipo on näköiseni ja sopivan lämpöinen kylmille syyskeleille. - Ja mikä parasta; pipon takaosasta löytyy framilon-rypytys. Juuri sellainen, mistä olen jo pidemmän aikaa haaveillut. 


Hieman ennen töihin paluuta tipahti postiluukusta Suuri Käsityö-lehti. Lehdessä oli laskostopin kaava ja koska olin siistimpää toppia vailla,otin kaavan heti testaukseen. 


Käytin topissa sifonkia ja ohutta, hyvin laskeutuvaa trikoota päällekkäin. 


Topin etukappale on leikattu täysvinoon ja topin juju on pääntieltä lähtevä kolmion mallinen laskos. Käytössä laskos osoittautui haasteelliseksi, se lähti omille teilleen kun vähänkin kumartelin. Aikani pähkäilin mitä seikkailevalle laskokselle tekisin ja lopulta viritin sen ohuilla kuminauhoilla sivusaumoihin kiinni. 


Topin selkäosaan tein poikkileukkauksen ja pienen rypytyksen. Napin olen ostanut viime kesänä Ottobreltä.



Minulla on ollut kangaskätköissä tällainen mustaharmaa trikookangas. Otin Onion 2035:n kaavat esille ja leikkelin kankaan. Kun edellisen kerran tein Onion 2035:n kaavalla tunikan, onnistuin yhdistämään hihan ranteesta hiha-aukkoon. Tällä kertaa päätin tsempata tähän vaiheeseen, mutta vahinko tapahtui jo aiemmin. Kiinnitin pääntielle tarkoitetun resorin jo kuuluisaksi nousseeseen hiha-aukkoon. Kuinka tämä pääsi tapahtumaan, sitä en käsitä itsekään...

Kangas on ostettu Rovaniemeltä Ottobren liikkeestä. Liike sijaitsee Rantavitikalla entisen ala-asteen tiloissa, vanhassa koulussani. Enää nenässä eivät tuntuneet tutut koulun tuoksut, mutta siltikin paljon muistoja tulvahti mieleen... Oli liikkeen tiloissa muutakin mukavaa kuin muistot. Ottobren kangasvalikoimat ovat uskomattomat. Pohjoisessa käydessä kannattaa ehdottomasti suunnata kulkunsa Ottobreelle.



Syksyn tullen useissa blogeissa on ollut maininta valokuvaamisen vaikeudesta valon vähäisyyden vuoksi. Viikonloppuna tunikaa kuvatessa törmäsin itsekin tähän ongelmaan. Mutta ei hätää kun omistaa ihania ystäviä ja tunnelmallisen riisipaperivalaisimen - studiovalaistus on valmis! 

Tiedätkö muuten mitä tapahtuu kun joukko käsitöihin hupsahtaneita ystäviä kokoontuu yhteen iltaa viettämään? Se tietää naurua, ompelua, virkkausta, kutomista (jota eräät myös tikkaukseksi kutsuvat) ja hyvillä mielen tehtyjä sipijuttuja pukin konttiin vietäväksi.  Mutta näistä salaisuuksista lisää kunhan joulu joutuu. Eihän sitä kivoja salaisuuksia voi liian aikaisin paljastaa. 

torstai 31. lokakuuta 2013

Isoäidin neliöitä ja muuta toipilaan ajan vietettä



Jouduin lääkärin määräyksestä aloittamaan mykkäkoulun. Ääni katosi eikä tahdo tulla takaisin houkuttelemallakaan. Nyt olen sitten pari viikkoa puhumatta, pukahtamatta. Vaikeaa tulee olemaan sanon minä. Mun kieli on niin nopea liikkumaan. 

Onneksi ystäväni sai koukutettua minut virkkaamaan isoäidin neliöitä. On huomattavasti käytännöllisempi ottaa virkkuut lääkärireissulle mukaan kuin ompelukone ja kankaat. Virkatuista neliöistä pitäisi joskus tulla peitto. Saa nähdä, kuinka kauan tähän menee aikaa. 


 Ostin kaupassa käydessäni Novitan joulu-lehden. Lehdessä oli mukava idea koristetyynynpäällisiin. Isoäidin neliöiden vieressä olevat Novitan langat on ostettu tätä tarkoitusta varten. 

Mutta ei elämäni ole ollut vain pelkkää sairastamista. 


Vietimme ystävysten kesken mukavan leivontapäivän tässä jokunen aika sitten. Yhdessä on mukava touhuta ja päivän aikana syntyikin kinkkuvoileipäkakku, macaroneja mangotäytteellä sekä passionmoussekakku suklaasydämellä. Eräs ystävistäni on taitava leipomaan ja hänen avullaan kokeilimme vaativampiakin leipomuksia. Oli myös mukava kokeilla kuinka erilaiset koristeet kuten gerberat, lehdet ja ruusut syntyvät sokerimassasta - haastavaa mutta mukavaa! Kermaruusun sivuilla (klik) on juttua leivontapäivästämme. Käypä kurkkaamassa! 


Näihin tunnelmiin lopettelen tällä kertaa; juustoista ciabattaa, viinirypäleitä, suklaata ja glögiä. - Jalat sohvalle ja virkkuukoukku käteen

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Voittoja ja lipsahduksia

Laivakissan blogissa (klik) järjestettiin elo- syyskuun vaihteessa arvonta. Arpaonni oli suosiollinen ja niinpä postipoika toi minulle Marimekon kangasta, heijastinnauhaa, pitsivetoketjun ja kortin. -Kiitos Laivakissalle juuri minun näköisestä ylläristä! :-) 


Kankaasta ompelin itselleni huivin - ihanan ohuen ja monikäyttöisen.



Syyskuun alussa vannoin kankaattoman syyskuun nimeen. Sitten tein pari suurta hankintaa ja totesin kauhistuneena edessä olevan KLV:n eli kankaattoman loppuvuoden. En tuohon oikein itse uskonut, mutta ystävät, nuo rakkaat ja tärkeät, laittoivat lausahdukseni tiukasti korvan taakse. 

Syyskuu sujui kankaattoman osalta sutjakkaasti. Vaivasihan minua ompelujumi eivätkä edes kankaat koukuttaneet. 

Tässä se on. Lipsahdukseni nro 1.
 Uskallan aloittaa numeroinnin sillä veikkaan että jatkoa seuraa... 

Lokakuussa sitten haksahdin. Eurokankaan palalaarista pilkisti kivan väristä raidallista trikookangasta. Mietin kerran jos toisenkin. Sitten järkeilin, että ostamatta jättäminen harmittaisi enemmän kuin periaatteesta lipsuminen. Ystäväni, he saivat tästä makoisat naurut, mutta mikä on sen hauskempaa kuin toisten ilahduttaminen? Ei kerrassa mikään... ;-)


Kaavana toimi Ottobren Monday Basic. Hieman pitää tehdä vielä sisäänottoa jotta selkäosa istuisi paremmin. Mutta tykkän tästä, vakaan (?) päätöksen rikkominen kannatti. 


Ja uutukainen sohva - voi kun pidän tästäkin. Tulevaisuudessa minut löytää sohvalta virkkuukoukku kädessä. Mutta mitä olen virkkaamassa - siitä lisää myöhemmin! 





keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Jumituksia

Syyskuussa se sitten iski, aivan mahdoton ompelujumi nimittäin. Kankaat pysyivät laatikoissa ja koneet hyllyssä - ei auttanut ompelublogien selaaminen, ei vaatekaupoissa kulkeminen, ei kaavalehtien tutkailu, ei kerrassa mikään - yhtään ideanpoikasta ei syntynyt. 

Kuukausi hiljaiseloa riitti. Sitten kaivoin esille kaavapaperin ja mustaksi värjätyn kovanonnenkankaani (klik).  Tällaisen puseron sain lopulta aikaiseksi.  


Laitoin puseron yläosaan ja hihansuihin pitsiä ja helmaan tein sisäänoton. Kangas on hieman kreppimäistä eikä puseron helma tahtonut asettua millään aloilleen, aaltoili vain itsepäisesti sinne sun tänne. Sisäänotto pelasti minut suuremmilta myrskyiltä - helman kanssa taistellessa kun tunsin rajuilman uhkaavasti lähestyvän. 


Jospa se jumi tästä, pikkuhiljaa, alkaisi helpottamaan. Lyhensin jo yhden aiemmin ompelemani hameen mutta siitä lisää myöhemmin, parempien valokuvien kera. 

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Pikkumiehelle ja vähän itsellekin

Pääsin eilen nuuhkimaan vauvan tuoksua kun suvun pikkumiehellä oli ristiäiset. En ole saanut aikoihin ommella mitään pikkuihmiselle, joten sormet oikein syyhysivät kun lehtiä pläräsin ja mukavaa mallia etsin. Otin kaavan lopulta Suuri Käsityö-lehdestä (10/2010), stretch-sametin hain EK:sta. Ompelin housut  tarkoituksella 74 cm:n kaavalla. Ovat sitten sopivat kun pieni mies on vähän isompi. 


Vyötärölle laitoin kuminauhan lisäksi nyörin, eivät pääse housut ainakaan jalasta tippumaan! 

 
 Ompelin takataskuihin sydämet, ovat kyllä aika söpöt! 

Lahkeensuun tikkauksiin jätin sisäsauman kohdalle aukot mahdollista kuminauhaa varten. En oikein tiedä miltä malli näyttää vauvan päällä, kuminauha pelastaa jos kovin lökäpöksymäiset ovat!



Onnea ja enkeleitä pienen miehen elämään! <3


Mutta pitihän mun saada itsellekin jotain ristiäisiin. Haaveilin mekosta mutta visio antoi odottaa itseään. Niinpä surautin perushameen vähän juhlavammasta pellavasekoitekankaasta. 


En oikein pidä valokuvattavana olosta
 - välillä koko touhu pakkaa naurattamaan vallan mahdottomasti! :-D


 Ja uskokaa tai älkää; surullisen kuuluisa kangas on tällä hetkellä tasaisen musta. Ehkäpä siitäkin jotain syntyy. Siitäkin huolimatta ettei musta ole paras mahdollinen väri mulle. 


maanantai 26. elokuuta 2013

Kun kaikki ei mene putkeen...

Ostin keväällä Eurokankaan palalaarista punavalkoista trikoota trikootunikaa silmällä pitäen. Saatuani juhlamekon valmiiksi tartuin tuumasta toimeen ja tilasin Ikasyriltä Onion 2035:n kaavat. Ajattelin samalla testata juuri saapunutta kantinkääntäjää, (klik), Ruotsista tilattua ja Husqvarnan koneisiin tehtyä. 

Minulla oli luulo, että tunika tulee valmiiksi yhden illan aikana mutta toisin kävi. Kaikki takkusi. Tain no, ei ihan kaikki, sillä kantinkääntäjä käänsi resoria mukisematta. - Mitä nyt yhdessä kohdassa päästi kankaan omille teilleen. 



Kuvat eivät ole tarkkoja, puhelinkin kieltäyty yhteistyöstä sinä iltana. Mut joka tapauksessa. Kantinkääntäjä on testattu ja oivaksi ompelukaveriksi havaittu. 


Jälki voisi olla siistimpää mutta se ei parane kuin harjoittelemalla. Uutta trikoovaatetta siis kehiin! 


Mutta uljaan alun jälkeen alkoivat vaikeudet. Huomasin, että kaavojen muokkauksesta huolimatta kaula-aukko oli liian suuri, kiinnitin toisen hihan RANTEESTA hiha-aukkoon, ommelta purkaessa sain muutaman reiän aikaiseksi, uskollinen saumurini teki leikkauslakon, katkoi siinä sivussa langat ja pisteenä iin päälle toisen neulankin. 

Ihan siinä piti ottaa parin päivän tauko ompelemiseen, maalata eteisen hattuhylly ja naulakko - ja tarttua jälleen härkää sarvista. 



Pienensin kaula-aukon olkasaumojen avulla. Laiton rinnan alle framilonin ja hihansuuhun kuminauhaa. 


Viskoositrikoo laskeutuu kivasti, eikä tunika pönötä yhtään takaakaan. 


Ja edestäkin tämä on mukiinmenevä. Kyllä tätä kelpaa töissä pitää kunhan syksy tulee ja ilmat kylmenevät. 


Mutta. Kyllä minulla voi jokin muukin mennä vikaan kuin ompelukset. Etsiskelin tässä kerrattain Eurokankaasta mukavaa laskeutuvaa viskoosia paitaa varten. En löytänyt oikean väristä ja myyjän kehoituksesta ostin reilun palan valkoista viskoosia värjätäkseni sen punertavaksi. 

Ostin oikeanlaiset värit, esipesin kankaan, laitoin tykötarpeet pesukoneeseen...


 ...ja löysin ohjelman loputtua tällaisen kaverin.  En käsitä mikä värjäyksessä meni vikaan. Ehkä myyjä oli väärässä, kangas ei kertakaikkisesti soveltunut värjäykseen. 

En kuitenkaan lannistunut. Prismassa käydessäni otin mukaani värinpoistajaa, heitin  kankaan koneeseen... 


...ja noukin tämän näköisen tuotoksen kuivumaan. Olin ajatellut värjätä tämän mustaksi mutta taitaa jäädä. Ei tästä varmaan tasaista saisi. 

-Mutta ei niin pahaa eittei jotain hyvääkin. Myyjä myi minulle todella reilusti kangasta, laittoi vielä 20cm kaupan päälle, ettei kutistuessaan loppuisi kesken tämä kuuluisa kangas. Mutta mitä vielä. Äsken mitatessani kangas oli saanut 10 cm lisää pituutta! :-D


Uteliaisuuttani värjäsin kuin värjäsinkin kankaan mustaksi. Täällä (klik) juttua siitä mitä kankaasta sain aikaiseksi. 







tiistai 13. elokuuta 2013

Juhlatunnelmissa


Sain lomalla ollessa mieleistä postia; kutsun itselle tärkeiden ihmisten häihin. Ja näihin juhliin halusin uuden juhlamekon, aivan ehdottomasti. 


Minulla oli mielessä kaksi vaihtoehtoa, joko sifonkinen tai pitsinen unelma. Kangaskaupassa käydessäni idea tarkentui. Mekosta tulisi polvipituinen ja yläosa olisi pitsinen. Värin jouduin vaihtamaan, Eurokankaassa kun ei ollut näköistäni vaaleanpunaista vaikka myyjän kanssa kuinka etsimme.


Näillä lähdin liikkeelle: punaista pitsiä, mekkokangasta, vuorikangasta samettinauhaa, piilovetoketju ja Burdan kaavat. 


Aika tavalla jouduin kaavoja muokkailemaan mutta se kannatti. Mekosta tuli aivan näköiseni! 


Jotenkin luulen että nämä suurisuuntaiset ompelut saavat riittää vähäksi aikaa. Seuraavaksi ompelen jotain simppeliä. Ja testaan  toki uutta kantinkääntäjääni. 


Vielä en tiedä kuinka tämä vempain toimii. Mutta eiköhän se selviä - yrityksen ja erehdyksen kautta! 



torstai 25. heinäkuuta 2013

Lomalaisen löpinöitä


Blogi on ollut kuluneen kuukauden kesälomalla - ja niin on ollut kirjoittajakin. Olen nauttinut kiireettömistä aamuista ja nähnyt kaukana asuvia sukulaisia. Aurinko ja lämpö eivät minua juuri hellineet, mutta voihan sitä lomailla kehnommassakin kelissä - loma on aina lomaa!

Äiti tarvitsi itselleen oloasun. Sellaisen mukavan; helposti puettavan ja kirraamattoman. 

Tutkiskelin aikani entistä, maailman parasta ja jo monia vuosia palvellutta. Piirsin hyväksi havaitusta kaavat ja kävimme kangaskaupassa. Ottobren myymälästä löytyi passeli collegekangas. Sininen, äidin lemppariväriä.

Ompeluvaihe toi mieleen monia muistoja. Saumurin lisäksi vanhemmillani on kotona Necchi, vuosikymmeniä palvellut ompelukone.


Tällä lapsuudessa tutuksi tulleella Rautarouvalla surruuttelin kohdat joihin saumuri ei pystynyt. Ihme kone muuten: koristeompeleitakin tekee jos jonkinlaista!


Äidin oloasu valmistui ilman suurempia takapakkeja ja omistaja oli tyytyväinen vaatteisiinsa.


Oloasusta tuli simppeli. Housuihin ompelin sentään taskut! 

Loman aikana tuli todistettua, että minulla on pahemman laatuinen ompeluriippuvuus. Jokunen viikko kului erossa koneesta ja sekös sai varsinaisen syyhyn aikaan. ..

Unohtaakseni ompelukutinan tein kaikenmoista muuta.

Kuten...


Leikkelin läjän raparperia


tehdäkseni piirakkaa...


... ja herkullista raparperimehua.


Ja tottahan toki minä hillassa kävin!


Nyt pakasteesta löytyy monen monta pakettia näitä soiden aarteita.

Ja jotta ompelu ei unohtuisi ostin hieman kankaita...


...ja piirtelin kaavoja. 



Juhlapukuprojekti, täältä tullaan!