maanantai 27. toukokuuta 2013

Pallotellen

Minulla on lapsena ollut Pallokissa, semmoinen pallokankaasta tehty unikaveri, maailman paras laatuaan. Kissa on hengissä vieläkin. Sen turkki tosin vaihtui pallojen puutteessa samettiseksi, mutta rakas se on edelleen - täynnä ihania lapsuuden muistoja. 


Kerran Eurokankaassa käydessäni näin palalaarissa tällaista pallokangasta. Jätin kankaan kuitenkin laariin, ajattelin olla sekä järkevä että säästäväinen. 

Kissastako se johtui vai mistä, mutta sitten se iski: pakonomainen tarve saada pallopaita. Eikä syyhyä ainakaan helpottanut pilkullinen paita, jonka Made for Apes oli itselleen tehnyt:  http://madeforapes.blogspot.fi/2013/05/to-myself.html

Tällä kertaa minulla taisi olla hieman Hannu Hanhen onnea matkassani. Pallokangas odotti kuin odottikin minua kaupassa!


Kaavat on muokattu Burdasta (4/2013) 


Pallojen lisäksi pidän paidan monikäyttöisestä helmasta....


... sekä erityisesti rullapäärmeellä ommelluista hihoista. Kumpi sinulla tulee tästä mieleen; perhonen vai keiju? 


Mutta eihän kesä olisi mitään ilman kukkia! 


Siksipä ompelin myös vaalean kukkapaidan hellekelejä silmällä pitäen. 


Kaava on sama millä ompelin pallopaidankin. Tämän kukkapaidan helmaan ompelin pari kierrosta ohutta kuminauhaa. 

Kyllä minun kelpaa parvekkeella istuskella ja lämpimistä illoista nautiskella! 


tiistai 21. toukokuuta 2013

Järjestys se olla pitää

Hyvä ystäväni, ompelunurkkaus, on ollut kaaoksen vallassa: pussia ja nyssäkkää, sellaista rehellistä Kassi-Alman elämää. Eilen, pitkällisen tuskailun jälkeen, nurkkauksen elämä sai uuden suunnan. 

Ostin Ikeasta valkoisen Expedit-hyllyn, kuin nurkkaustani varten suunnitellun. Mukaan lähti myös valkoisia Lekman-laatikoita sekä Flyt-lehtikoteloita kankaiden, lehtien ja kaikenlaisten härpäkkeiden säilyttämistä varten. 


Saumuri ja ompelukone mahtuvan juuri ja juuri hyllyn koloihin....

... ja ne on helppo nostaa sieltä esille ompelukärpäsen puraistessa. 


Saumurin vieressä näkyvä tekele antaakin vinkkiä seuraavasta postauksesta... :-)

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Juhlaan on aina aihetta



Ompelinpa kerran verhot. Ne täyttivät tehtävänsä oikein juhlavasti, olivathan juhlapukukangasta. Mutta sitten tuli muutto eivätkä nämä hienohelmat sopineet enää uuteen kotiini. Laitoin verhot talteen sopivaa tarkoitusta odottamaan. Tiesin, että tulisin tarvitsemaan niitä vielä. 

Kului jokunen vuosi ja töissä alettiin suunnitella kevätjuhlaa prinsessat ja prinssit teemaan liittyen. Työkaverit kaivoivat kätköistä prinsessa-aiheisia pukuja tai lainailivat niitä - ainoastaan tämä prinsessa oli pukua vailla. Silloin muistin verhot! Tutkailin kangasta ja ideoin. Otin esille mieluisan juhlapukuni ja piirsin kaavat. Ostin tylliä ja ja muita tykötarpeita alushametta varten. 


Löysin projektista yhden kuvankin: ompeluvaihe menossa. 

Valmis puku oli yksinkertainen ja istui päälleni kuin unelma.


Kuvan ottohetkellä tyllialushame oli jo useamman vuoden varastossa naftaliinissa. 

Puku sitä vastoin on ollut ahkerassa käytössä. Aurinko oli paistanut verhoihini niin hellästi, ettei kangas ollut haalistunut lainkaan. Siispä sain prinsessaunelmastani oivan juhlamekon! 



sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Liljoja äideille!


Liljakuvan tumma pohjaväri ei ole millään tavoin yhteydessä mielialaani. Halusin vain äitienpäivän kunniaksi aloittaa tämän kertaisen postauksen muistolla joka liittyy omaan äitiini. 

Minulla on ollut vuosikausia vaatehuoneessani tästä liljankukkakankaasta tehty hame. Ostin hameen aikoinani yhdessä äitini kanssa. Kaupankin muistan - ja vuodenajan. Ja sen, että pidin hameesta aivan valtavasti. 


En raskinut luopua hameesta, vaikka se jäi viime aikoina käyttämättä. Koin, että pitkä hame näytti raskaalta päälläni, aivan kuin olisin ollut yhtä liljaa koko nainen. 

Perjantaina Venäjän ja Suomen välistä jääkiekko-ottelua jännittäessäni uskaltauduin tarttumaan saksiin ja napsaisin hameen poikki. En tiedä kumpaa jännitin enemmän; sitä turmelenko hameeni vai pelin käänteitä. Mutta kuten pelin, myös tuunausprojektini lopputulos oli hyvä. 


Hameen lyhennettyäni tein myös tämän punaisen sifonkipuseron. Kaavat piirsin vanhasta puserostani. Hieman jouduin mallia ompeluvaiheessa muuttelemaan, en muistanutkaan miten rasittavaa sifongin käsittely voi olla!


Meillä on töissä ensi viikolla kevätjuhla. Taidan laittaa nämä vaatteet päälleni. Mukavan kevyttä ja keväistä. Luulisi keppihevosratsastuksenkin sujuvan! 


Eikä sifonkiunelman käyttö jää vain juhliin. Mukavan kevyt pusero sopii mainiosti valkoisten farkkujen pariksi. 

Pitääkäähän peukkuja että torstai sujuu ongelmitta. Vielä pitää ohjelmanumeroita treenailla ja kitaroita rakentaa. Mitähän kehittelen ahkerille esiintyjille kiitokseksi... :-)

tiistai 7. toukokuuta 2013

Trikootakin tarina



Lempparineuletakkini alkoi tulla tiensä päähän. Sen väri haalistui ja kangas muuttui nuhjuiseksi. Koska malli oli mieleinen ja hyväksi havaittu, ajattelin tehdä itselleni samanlaisen. 

Päätös oli tehty, tarvitsin vain kangasta ja kaavat. 

Kangas löytyi kompromissien jälkeen Eurokankaasta. Olisin halunnut neulosmaista kangasta - tiedät varmaan mitä tarkoitan - mutta mukaan lähti lopulta summamutikkainen määrä viskoositrikoota. No, viskoositrikoo laskeutuu kivasti ja eihän sellaista voi ostaa mitä ei ole lainkaan tarjolla... 

Kotona laitoin kankaan pesuun ja aloitin kaavojen piirtämisen. 


Työskentelen lähes aina lattialla. Ei kovin ergonominen työasento mut mulle luontainen. Koneet ovat sentään pöydällä, niitä en osaisi kontallani käsitellä. 


Onneksi ostamani "summamutikkamäärä" oli yläkanttiin arvioitu. Kankaasta kun löytyi yksi, kaksi, kolme, neljä... kahdeksan reikää. Kaupassa jo huomattiin että pakka on maanantaikappale - mutta yhden reijän sijasta kahdeksan. Se on paljon se! 

Tässä se nyt on. Uusi trikootakkini! 


Vyön voi laittaa kiinni tähän eteen...

 

...tai laittaa rusetille taakse.


Seuraavaksi kesävaatteiden tekoon. Tulethan kesä, tulethan! 



perjantai 3. toukokuuta 2013

Pahetunnustuksia

Minulla on paheita. Eräs niistä on koukkuuntuminen huiveihin. Mutta huivit - ne ovat ihania, välttämättömiä suorastaan. Varsinkin minunlaiselleni vilukissalle. Ja ovathan nuo kauniitakin. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla siis!

Mutta ennen tekeleitteni esittelyä voisin vajota nostalgisiin muistoihin. En ole mikään mestari virkkauksen saralla. Lapsena riemastutin läheisiäni virkkaamalla heille joululahjaksi ketjusilmukkavöitä ja yläasteella virkkasin pitsin tyynynpäälliseen. 

Siitä taitaa olla kuutisen vuotta aikaa kun aloitin virkkaustaitoni huomioon ottaen suureellisen projektin; haarukkapitsihuivin teon ystävän häitä silmällä pitäen. Aikaa kului mutta valmista tuli. Juhlin häät haarukkapitsivuivi harteillani. 



Ohjeen huiviin otin Suuren Käsityökerhon lehdestä. Novitan 2006 Talvi-lehdessä on saman tyyppinen ohje.



Nyt huivi on siirtynyt hartioilta kaulalle mutta mieleinen se on edelleen!


Eräänä syksyisenä iltana maitoa lähi-Siwasta hakiessani mukaani tarttui Novitan Rose-lankaa. Hiljakseltaan ja nautiskellen kudoin niistä itselleni tuubihuivin.







Tarvitsin töihin muhkean perustuubin. Ja punaisen. Luonnollisesti. 


Passeli punainen trikoo löytyi Eurokankaasta. Kangas olisi totuuden nimissä saanut olla hieman pehmeämpää - mutta minkäs teet kun värisävy oli oikea...


Kerrattain shoppailureissulla ystävä erehtyi sanomaan tarvitsevansa pipokangasta. Kangas on minulle eräänlainen taikasana - sitä on pakko ostaa jos pakkojen ääreen pääsee. Ystävä ei löytänyt pipokangasta mutta minä bongasin Eurokankaan palalaarista tämän näköisen huivikankaan.


Tässä tuubissa sekä materiaali että värimaailma on kohdallaan. Eikä tuubin kokoakaan voi moittia. Loistopakkaus kertakaikkisesti!

Tästä on hyvä jatkaa Eurokankaan alennusmyyntiin. Lupasivat -20% hinnasta pois kankaasta kuin kankaasta! :-)

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Estradilla trikoiset pipokaverit


Vapun kunniaksi estradille astuu pari pipoa.

Vuosi sitten löysin kangaskätköistäni punavalkoraitaisen trikoopalan. Kankaan nähtyäni tiesin heti mitä minulta puuttui: Sellainen Pipo. Ei sillä, etteikö minulla olisi pipoja ollut. Olihan niitä - mutta ei ainuttakaan trikoista saatikka punavalkoraidallista. Ei siis auttanut muu kuin korjata asia. Otin näppituntumalla (kirjaimellisesti) mitat kaupan piposta ja ompelin omastani tällaisen:

Kangas on aikoinaan siskolta saatua ja ehdottomasti mun lempparia. Niin mieleistä että ostaisin heti samanlaista jos jostain saisin. Tekisin siitä lepakkohihaisen paidan ja ehkä jotain muutakin. Polte on niin kova et näppeihin ihan sattuu. Kertokaa jos jostain tällaista bongaatte! 


Mutta eihän ulkoilun tarvitse aina niin totista olla. Siksipä tein raitapipolle pallokaverin nyt keväällä. 


Myös tämä kangas on kulkeutunut aikojen saatossa siskolta mulle. 
Nämä pipot ovat peruspipoja ilman kuminauhaa. Seuraavaan trikoopipoon laitankin sitten kuminauhan takasaumaan.