tiistai 7. toukokuuta 2013

Trikootakin tarina



Lempparineuletakkini alkoi tulla tiensä päähän. Sen väri haalistui ja kangas muuttui nuhjuiseksi. Koska malli oli mieleinen ja hyväksi havaittu, ajattelin tehdä itselleni samanlaisen. 

Päätös oli tehty, tarvitsin vain kangasta ja kaavat. 

Kangas löytyi kompromissien jälkeen Eurokankaasta. Olisin halunnut neulosmaista kangasta - tiedät varmaan mitä tarkoitan - mutta mukaan lähti lopulta summamutikkainen määrä viskoositrikoota. No, viskoositrikoo laskeutuu kivasti ja eihän sellaista voi ostaa mitä ei ole lainkaan tarjolla... 

Kotona laitoin kankaan pesuun ja aloitin kaavojen piirtämisen. 


Työskentelen lähes aina lattialla. Ei kovin ergonominen työasento mut mulle luontainen. Koneet ovat sentään pöydällä, niitä en osaisi kontallani käsitellä. 


Onneksi ostamani "summamutikkamäärä" oli yläkanttiin arvioitu. Kankaasta kun löytyi yksi, kaksi, kolme, neljä... kahdeksan reikää. Kaupassa jo huomattiin että pakka on maanantaikappale - mutta yhden reijän sijasta kahdeksan. Se on paljon se! 

Tässä se nyt on. Uusi trikootakkini! 


Vyön voi laittaa kiinni tähän eteen...

 

...tai laittaa rusetille taakse.


Seuraavaksi kesävaatteiden tekoon. Tulethan kesä, tulethan! 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti