torstai 25. heinäkuuta 2013

Lomalaisen löpinöitä


Blogi on ollut kuluneen kuukauden kesälomalla - ja niin on ollut kirjoittajakin. Olen nauttinut kiireettömistä aamuista ja nähnyt kaukana asuvia sukulaisia. Aurinko ja lämpö eivät minua juuri hellineet, mutta voihan sitä lomailla kehnommassakin kelissä - loma on aina lomaa!

Äiti tarvitsi itselleen oloasun. Sellaisen mukavan; helposti puettavan ja kirraamattoman. 

Tutkiskelin aikani entistä, maailman parasta ja jo monia vuosia palvellutta. Piirsin hyväksi havaitusta kaavat ja kävimme kangaskaupassa. Ottobren myymälästä löytyi passeli collegekangas. Sininen, äidin lemppariväriä.

Ompeluvaihe toi mieleen monia muistoja. Saumurin lisäksi vanhemmillani on kotona Necchi, vuosikymmeniä palvellut ompelukone.


Tällä lapsuudessa tutuksi tulleella Rautarouvalla surruuttelin kohdat joihin saumuri ei pystynyt. Ihme kone muuten: koristeompeleitakin tekee jos jonkinlaista!


Äidin oloasu valmistui ilman suurempia takapakkeja ja omistaja oli tyytyväinen vaatteisiinsa.


Oloasusta tuli simppeli. Housuihin ompelin sentään taskut! 

Loman aikana tuli todistettua, että minulla on pahemman laatuinen ompeluriippuvuus. Jokunen viikko kului erossa koneesta ja sekös sai varsinaisen syyhyn aikaan. ..

Unohtaakseni ompelukutinan tein kaikenmoista muuta.

Kuten...


Leikkelin läjän raparperia


tehdäkseni piirakkaa...


... ja herkullista raparperimehua.


Ja tottahan toki minä hillassa kävin!


Nyt pakasteesta löytyy monen monta pakettia näitä soiden aarteita.

Ja jotta ompelu ei unohtuisi ostin hieman kankaita...


...ja piirtelin kaavoja. 



Juhlapukuprojekti, täältä tullaan!




lauantai 6. heinäkuuta 2013

Lahjuksia. Ja ihan mulle!

Minulla on sanomattoman huono arpaonni. Kesäkuussa sattui kuitenkin jotain peräti ihmeellistä. Tämä ei suoranaisesti liity arvontoihin mut läheltä liippaa kuitenkin. Olin MADE BY PITSIN 130:s lukija ja tästä hyvästä blogin pitäjä lupasi minulle lahjan. (Blogiin pääset tästä

Kesälomalla sain tällaisen paketin: 

Kesäinen tunika Ikasyrin iki-ihanasta  Butterflies luomujerseystä tehtynä.  


Ihan tässä meinaa itsekin lentoon lähteä. Ainakin kun katselee peitetikkikoneen jälkeä. Olisi se ihana. Peitetikkikone nimittäin. Mutta kovasti yritän järkeä käyttää; tarvitsenko oikeasti sellaista?

Mulla 130 lukijan rajan rikkoutumiseen kestää vielä aikaa. Ehkäpä mulla on sitten järjen ääni hiljentynyt ja saan ylläripakettiin jotain peittarilla ommeltua laittaa!