torstai 31. lokakuuta 2013

Isoäidin neliöitä ja muuta toipilaan ajan vietettä



Jouduin lääkärin määräyksestä aloittamaan mykkäkoulun. Ääni katosi eikä tahdo tulla takaisin houkuttelemallakaan. Nyt olen sitten pari viikkoa puhumatta, pukahtamatta. Vaikeaa tulee olemaan sanon minä. Mun kieli on niin nopea liikkumaan. 

Onneksi ystäväni sai koukutettua minut virkkaamaan isoäidin neliöitä. On huomattavasti käytännöllisempi ottaa virkkuut lääkärireissulle mukaan kuin ompelukone ja kankaat. Virkatuista neliöistä pitäisi joskus tulla peitto. Saa nähdä, kuinka kauan tähän menee aikaa. 


 Ostin kaupassa käydessäni Novitan joulu-lehden. Lehdessä oli mukava idea koristetyynynpäällisiin. Isoäidin neliöiden vieressä olevat Novitan langat on ostettu tätä tarkoitusta varten. 

Mutta ei elämäni ole ollut vain pelkkää sairastamista. 


Vietimme ystävysten kesken mukavan leivontapäivän tässä jokunen aika sitten. Yhdessä on mukava touhuta ja päivän aikana syntyikin kinkkuvoileipäkakku, macaroneja mangotäytteellä sekä passionmoussekakku suklaasydämellä. Eräs ystävistäni on taitava leipomaan ja hänen avullaan kokeilimme vaativampiakin leipomuksia. Oli myös mukava kokeilla kuinka erilaiset koristeet kuten gerberat, lehdet ja ruusut syntyvät sokerimassasta - haastavaa mutta mukavaa! Kermaruusun sivuilla (klik) on juttua leivontapäivästämme. Käypä kurkkaamassa! 


Näihin tunnelmiin lopettelen tällä kertaa; juustoista ciabattaa, viinirypäleitä, suklaata ja glögiä. - Jalat sohvalle ja virkkuukoukku käteen

7 kommenttia:

  1. Leppoisan kuulosta sairastamista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän nautiskella jotta paranisin nopeammin. :-)

      Poista
    2. Ja niin herkkuja nuo teidän leipomukset. Namskis! :)

      Poista
    3. Ja maistuivat aivan mahdottoman hyvälle. Ihan kaikki!

      Poista
  2. ... ja meillä kaikilla oli niin mukavaa... :)
    Mun pitäs se koukku käydä ostaan niin voisin koukkuuntua noihin neliöihin. Pääsisi paremmin "porukkaan" mukaan... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin meillä oli, kertakaikkisesti! Mitenkä mä muistelen että yksi koukku unohtui tässä taannoin sulle. Lainakoukulla siis alkuun... :-) Mutta kyllä. Oma se on oltava, ehdottomasti! :-)

      Poista
  3. Unohtunut koukku pääsi pian takaisin omaan kotiinsa, joten sitä ei enää ole. :) Mutta ensi viikon ohjelmassa on sen ja langan hankkiminen...

    VastaaPoista