maanantai 18. marraskuuta 2013

Yhtä sun toista, monenmoista

Kieli sai viime viikolla toimintaluvan ja pääsin palaamaan normiarkeen.  Hiljaa hissuttaminen oli kyllä mahdottoman vaikeaa. Tuntui, että mykkäkoulun olen aloittanut kun en puhumalla voinut asioitani kertoa. Mutta onneksi on sosiaalinen media - sen turvin pääsin hiljaiseloni yli. 

Sairastaessani muistin Pikku Akan joskus loppukesästä heittämän ryppypipohaasteen ja tartuin härkää sarvista. 


Tästä Tallinnasta ostetusta trikookankaasta oli tarkoitus tulla rento työpusero mutta ei... Vaikka mitä yritin löprötti pääntie suuntaan jos toiseen. Lopulta annoin periksi ja jätin kankaan odottamaan parempaa hetkeä. Nyt se hetki sitten tuli. Löysin tehtaamon sivuilta (klik) oivan ohjeen pipon tekoon ja päätin kokeilla kuinka kangas taipuisi pipoksi. Hieman lörppänähän piposta tuli mutta ajaa asiansa; pipo on näköiseni ja sopivan lämpöinen kylmille syyskeleille. - Ja mikä parasta; pipon takaosasta löytyy framilon-rypytys. Juuri sellainen, mistä olen jo pidemmän aikaa haaveillut. 


Hieman ennen töihin paluuta tipahti postiluukusta Suuri Käsityö-lehti. Lehdessä oli laskostopin kaava ja koska olin siistimpää toppia vailla,otin kaavan heti testaukseen. 


Käytin topissa sifonkia ja ohutta, hyvin laskeutuvaa trikoota päällekkäin. 


Topin etukappale on leikattu täysvinoon ja topin juju on pääntieltä lähtevä kolmion mallinen laskos. Käytössä laskos osoittautui haasteelliseksi, se lähti omille teilleen kun vähänkin kumartelin. Aikani pähkäilin mitä seikkailevalle laskokselle tekisin ja lopulta viritin sen ohuilla kuminauhoilla sivusaumoihin kiinni. 


Topin selkäosaan tein poikkileukkauksen ja pienen rypytyksen. Napin olen ostanut viime kesänä Ottobreltä.



Minulla on ollut kangaskätköissä tällainen mustaharmaa trikookangas. Otin Onion 2035:n kaavat esille ja leikkelin kankaan. Kun edellisen kerran tein Onion 2035:n kaavalla tunikan, onnistuin yhdistämään hihan ranteesta hiha-aukkoon. Tällä kertaa päätin tsempata tähän vaiheeseen, mutta vahinko tapahtui jo aiemmin. Kiinnitin pääntielle tarkoitetun resorin jo kuuluisaksi nousseeseen hiha-aukkoon. Kuinka tämä pääsi tapahtumaan, sitä en käsitä itsekään...

Kangas on ostettu Rovaniemeltä Ottobren liikkeestä. Liike sijaitsee Rantavitikalla entisen ala-asteen tiloissa, vanhassa koulussani. Enää nenässä eivät tuntuneet tutut koulun tuoksut, mutta siltikin paljon muistoja tulvahti mieleen... Oli liikkeen tiloissa muutakin mukavaa kuin muistot. Ottobren kangasvalikoimat ovat uskomattomat. Pohjoisessa käydessä kannattaa ehdottomasti suunnata kulkunsa Ottobreelle.



Syksyn tullen useissa blogeissa on ollut maininta valokuvaamisen vaikeudesta valon vähäisyyden vuoksi. Viikonloppuna tunikaa kuvatessa törmäsin itsekin tähän ongelmaan. Mutta ei hätää kun omistaa ihania ystäviä ja tunnelmallisen riisipaperivalaisimen - studiovalaistus on valmis! 

Tiedätkö muuten mitä tapahtuu kun joukko käsitöihin hupsahtaneita ystäviä kokoontuu yhteen iltaa viettämään? Se tietää naurua, ompelua, virkkausta, kutomista (jota eräät myös tikkaukseksi kutsuvat) ja hyvillä mielen tehtyjä sipijuttuja pukin konttiin vietäväksi.  Mutta näistä salaisuuksista lisää kunhan joulu joutuu. Eihän sitä kivoja salaisuuksia voi liian aikaisin paljastaa.