sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Ilmassa on joulun tuntua

Se on joulukuun seitsämäs ja aattoon on enää 17 yötä aikaa. Koristelin joulukuusen heti ensimmäisenä adventtina ja kutsuin ystäväni "kuusijuhlan" viettoon. Onhan tämä vähän hassua - virittäytyä täyteen joulutunnelmaan heti joulukuun alussa. Mutta minkäs minä itselleni voin, olen auttamaton jouluihminen. Joulun maut ja tuoksut, kynttilöiden ja jouluvalojen loiste sekä hyvä joulumusiikki saavat minut hyvälle mielelle...


Illan aikana saunoimme, heiluttelimme puikkoja ja koukkuja, herkuttelimme salaatilla, poro-kinkkupiirakalla, jouluisilla piparipullilla, teellä ja glögillä. 


Päälleni laitoin simppelin trikoomekon, jonka ompelin kesähelteiden aikaan. Tätä on mukava pitää talvellakin trikoiden ja neuletakin kanssa. Yksinkertainen mutta monikäyttöinen, etten sanoisi. :-) Ne loput kuvaamatta jääneet hellemekot lupaan kuvata heti alkuvuodesta, kun lähden aurinkoon ja lämpöön ystävieni kanssa. Reissun alkuunkin lasketaan öitä, mutta onneksi on joulu välissä ettei odottavan aika käy liian pitkäksi. :-)


Eilinen itsenäisyyspäivä kului ystävien, ilon naurun,  yhdessä leipomisen (sekä edelleen myös puikkojen ja koukkujen heiluttelun) merkeissä. Päivän aikana syntyi whoopie-leivoksia, vaahtokarkkeja, marmeladimakeisia, tryffeleitä, minttusuklaapaloja sekä hyydytetty lohikakku. Lohikakkuun löydät ohjeen Kermaruusun  sivuilta. Kannattaa kokeilla, niin herkulliselta kakku maistui. 


Kuluneella viikolla aloitin joululahjavalmistelut. Kovin ovat vielä kokeilu- ja prototyyppivaiheessa. Saapa nähdä mitä saan tänä vuonna aikaiseksi. 


Mukavaa joulun odotusta teille! 

lauantai 22. marraskuuta 2014

Ompelujumin purkuyrityksiä


Taidan olla luonteeltani fiilistelijä. Syksyllä pidän sateen ropinasta ikkunoihin ja tuulen ujeltamiseta. Pidän lehtien leijailusta ja kirpeistä aamuista. Pidän kynttilöistä ja glögikauden avauksesta. Talvella taas pidän talvesta, keväällä keväästä ja kesällä kesästä. Suomen neljä vuodenaikaa - ne ovat kyllä valtava rikkaus!

Syksyssä ja sen pimeydessä on kuitenkin yksi vika. Se saa minut laiskaksi. On paljon mukavampi kääriytyä sohvalle viltin sisään kuin ottaa koneet esiin ja ommella. Tässä jokunen viikko sitten päätin purkaa jumiani ompelemalla parit verhot ja tyynyt. Sain vuosi sitten lahjoituksena kankaita, ja sieltä löytyi kaunis punertava pellavakangas - juuri oikean värinen makuhuoneeseeni. Marimekon palalaarista bongasin puolestaan verhon mittaisen palan ruskeaa Lumimarjaa. En oikeastaan olisi tarvinnut kyseistä kangasta mutta alennus houkutti - sehän on selvää säästöä kun kankaan puoleen hintaan ostaa... Vielä kun muistin, että minulla on tyynyjen kokoinen pala kyseistä Lumimarjaa omassa jemmassa  en voinut vastustaa kiusausta; Lumimarja lähti mukaani.


Verhojen ompelu sujui ongelmitta. Sitähän ei tarvitse kuin mitata oikean mittainen pala, kääntää, silittää ja ommella. Iloitsin ompelujumin sutjakasta purkautumisesta. 


Mutta niinhän sitä sanotaan, ettei saisi nuolaista ennen kuin tipahtaa. Tyynyjen ompelu ei näet sujunutkaan ilman ongelmia. Suuria sellaisia. Ensin ompelin olohuoneen tyynyjen vetoketjut liian kaukaa, sitten liian läheltä ja luonnollisesti liian kireillä langoilla sekä lyhyellä tikillä. Purkamiseen hurahti hetki jos toinenkin - ompelun lisäksi myös niska ja hartiat alkoivat olla jumissa...


Makuuhuoneen tyynyn kohdalla muutin tyyliä ja luulin onnistuvani ilman ongelman ongelmaa. Mutta ei. Onnistuin vetoketjua ommellessani ompelemaan tyynyn etu- ja takakappaleet keskeltä yhteen ja tuli siinä jokunen muukin ongelma eteen - ehkä jätän ne kuitenkin kertomatta tällä kertaa. Joka tapauksessa fiilikset olivat pohjalukemissa. Tuntui, etten ole aiemmin ompelukoneeseen koskenutkaan. 


Pidän tyynyssä olevasta poikkileikkauksesta todella paljon. Se tuo yksinkertaiseen kankaaseen ryhtiä ja elävyyttä.


Vaikka ompelujumi on vaivannut, olen minä sentään jotain saanut aikaiseksi. Kudoin kaksi tyynynpäällistä olohuoneen nojatuolia piristämään.


Yleensä laitan tähdet ikkunaan vasta ensimmäisen adventin aikoihin. Nyt olen nauttinut tähtien lämpimästä valosta jo parin päivän ajan, kuunnellut jouluoratoriota, yhdistänyt isoäidin neliöitä peitoksi ja nauttinut juuri sataneesta lumesta. 





sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Syysterveiset


Viikko sitten latasin ystävieni kanssa akkuja mökkeillen. Mikä onkaan parempi tapa unohtaa arkiset huolet kuin pakata auto ja suunnata kulkunsa mökin rauhaan. Hyvät ystävät, nauru, kiireettömyys, kynttilät, takkatuli, rantasauna, makoisa ruoka sekä käsityöt - niistä oli onnistunut mökkiviikonloppu tällä kertaa tehty.


Koska pidämme kaikki käsitöiden tekemisestä, lähti jokaisella mukaan kassi, pussi tai nyssykkä täytteenään lankoja, puikkoja tai virkkukoukku. Minä pakkasin isoäidin neliöni (se ikuisuusprojekti) juuri valmistuneeseen kassiini. Reilu vuosi sitten ompelemani kassi oli tullut tiensä päähän ja tarvitsin uuden kauppa- ja työvaatekassin. 



Kankaaksi valikoitui Marimekon Kivet - sisustuskangas, vuorin kierrätin eläkkeelle siirtyneestä kassistani. 


Lauantaina mökkijärvelle laskeutui sankka sumu. Ilma oli tyyni ja veteen heijastuvat puut sekä ympärillä oleva sumu tekivät tunnelmasta jotenkin taianomaisen. 



Koska ilma oli kylmä, laitoin päähäni (kesän viileillä keleillä) ompelemani pipon. Kankaan ehkä tunnistatkin, olen tehnyt tästä itselleni sekä tunikan että lyhythihaisen paidan. 

Minua vaivaa tällä hetkellä jonkin asteinen ompelujumi. En anna sen häiritä itseäni. Kyllä ompelukone ja saumuri alkavat ajallaan laulamaan. Siihen asti poltan kynttilöitä, virkkaan ja nautin syksystä. 

Mukavaa syksyä teillekin! 




keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Omenatarhalta päivää!


Ehkäpä muistat, kuinka toukokuussa kuvasin kukikasta hellemekkoa Malminkartanon omenatarhassa Helsingissä. Viime viikonloppuna omenatarha avasi jälleen porttinsa - tällä kertaa omenoiden poimimista varten. Tapahtuman järjestäjä jakoi meille poimijoille kangaskasseja ja saimme lainata omenan poimintaan tarkoitettuja haaveja. Haavit olivatkin tarpeen, sillä kaikki matalalla kasvaneet omenat oli jo poimittu. 


Syyskuu on hellinyt meitä auringonpaisteella ja lämmöllä. Omenanpoimintareissulle laitoin päälleni kesällä ompelemani mekon. Helteiden ollessa kovimmillaan tarvitsin kipeästi kevyitä mutta samalla siistejä työmekkoja. Mekon kangas löytyi omasta jemmasta ja kaavana toimi hyväksi havaittu Modan mekkokaava. 


Mekkoa ommellessa mietin, ettei tästä taida kovin mieleistä tulla. Toisin kuitenkin kävi - mekko oli kesällä kovaakin kovemmassa käytössä. 


Pitää vielä kertoa, että omenat ovat minulle syksyisin sellainen "pakko saada"-juttu. Käytän omenasosetta puurojen ja jogurtin päällä, teen omenapaistosta ja piirakkaa. 
Kuuluvatko omenat myös sinun syksyysi?


maanantai 1. syyskuuta 2014

Alkusyksyn terveisiä

Eräänä päivänä sen huomasin; farkkukelit olivat tulleet jäädäkseen. Aamulla töihin lähtiessä ei pärjännyt ilman takkia ja hellesäiden sandaalit saivat väistyä tennareiden tieltä. Työkaveri toi minulle ensimmäiset omenat - ilmassa oli syksyn tuoksu. 
Näitä pohtiessani huomasin, että vaatevarastoni kaipasi siistiä toppia. Hain Eurokankaasta mustavalkoista sifonkia sekä palan trikoota ja muokkasin Modan mekkokaavasta topin kaavan. 


Ilmojen viilenemisen lisäksi syksy näkyy konkreettisesti myös valon määrän vähyytenä. Illalla sisällä kuvatessa kuvista tulee aika ankeita ja yksitotisia. Mutta tällaista tämä elämä on neljän vuoden ajan kanssa. Kaikkea ei voi saada, ei sitten millään. 


Toppi on malliltaan simppeli mutta oli siitäkin huolimatta hermoja raastava ommeltava. Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta kun minulla savu nousi korvista sifongin ja trikoon kanssa. Molemmat kun ovat kankaina oman tiensä kulkijoita, eivät haluaisi suostua yhteistyöhän, eivät sitten millään. 

Tällainen syyskuun alku täällä. Josko myöhelmmin syksyllä saisin niitä mekkojakin kuvattua... 

perjantai 22. elokuuta 2014

Maksimekkoni mun

Ihan tässä meinaa mekkoähky tulla. Siksi lupaankin, ettei seuraava postaus liity enää kesämekkoihin. Ei, vaikka jokunen mekko on jo pidemmän aikaa ollut kaapissa kuvausta odottamassa. Ne ovat jo tovin ehtineet odotella aikoja parempia, joten voivat odottaa vieläkin. -Mutta sallikaa vielä tämä, sitten lupaan pitää kesämekkotauon. 


Nyt elokuussa olen pariin otteeseen käynyt maisemakukkapellolla auringonkukkia poimimassa. Auringonkukat ja kynttilöiden kajo pimenevällä parvekkeella kuuluvat olennaisena osana elokuun iltoihini. -Niiden tunnelmaa ei voita mikään! 


Loppukesästä tein iselleni tällaisen pienipalloisen maksimekon. Kaava on periaatteessa sama kuin (tässä) sinisessä pallomekossa, helma on vain runsaampi ja pidempi. Lehden ohjeesta poiketen tein mekon molempiin sivuihin halkiot. Käypä tuuli paremmin jalkoihin, jos ensi kesänä hellettä riittää. 


Kuvaushetki pellolla ei ollut täysin ongelmaton. Nuo joka paikkaan tunkevat ampiaiset ihastuivat kimppuuni vallan mahdottomasti. Mukavahan niiden siinä oli pyöriä, mutta minua tilanne lievästi sanottuna ahdisti. Ei auttanut vaikka kuinka niille muita kukkia tarjottelin, pörriäiset olivat päättäneet pysyä aloillaan.


Vielä on elokuu, vielä on kesää. Siitä huolimatta olen ajatellut orientoitua syysvaatteiden ompeluun. Jokunen kangas tuolla hyllyllä jo odottaakin, joten enköhän minä taas blogin ääreen palaa. Mutta mitä sinun loppukesääsi kuuluu? 



keskiviikko 6. elokuuta 2014

Hellemekko, tuo mukava kesäkaveri


Tänä kesänä se sitten tapahtui, jonkinasteinen mekkohömpsähdys nimittäin. Minä, joka en ole ollut lainkaan mekkoihmisiä huomasin, että mekkohan on mitä mainioin hellevaate. Ja lämpöä, sitähän on tänä kesänä riittänyt. Lämmintä on ollut kohdallani sekä sisällä että ulkona, niin vapaalla kuin töissä, kaikissa tasapuolisesti. Mainita voisin, että tätä kirjoittaessani kello lähentelee yhdeksää illalla ja sisälämpömittari näyttää 29.2 astetta. Siinä ei paljoa kalsareita kaipaile, hellemekolla pärjää vallan mainiosti. 


Viikonloppuna sain rakkaan vieraan. Kiersimme Suomenlinnaa ja Kaivopuiston rantoja, kahvittelimme, söimme jäätelöä ja hyvää ruokaa  sekä nautimme kesäisestä Helsingistä. 


Tämän mekon kankaan ostin Ottobren liikkeestä Rovaniemellä käydessäni. Ruskeaa ja turkoosia puuvillaviskoosia - niin kaunista, aivan näköistäni.  


Meren rannalla kulkiessamme kuulin osan kahden naisen keskustelusta. Siinä toinen sanoi kaipaavansa sisämaahan muutettuaan merta ja meren tuoksua. Totta. Merellä on oma tuoksunsa ja minä pidän siitä, se on osa elämääni nykyisin. 


Tämäkin mekkokankangas on puuvillaviskoosia ja olen ostanut joskus Marimekon ystävänmyynnistä. Sivusaumoissa kohdistus ei mennyt aivan nappiin mutta mitäpä tuosta. Luulen, että mekkoa tulee pidettyä virheestä huolimatta, niin oman oloinen tästä tuli. 


Mikäli säätiedotuksiin on uskominen, saamme nauttia vielä pitkään kesän lämmöstä. Niinpä minäkin jatkan jäätelöpitoista ruokavaliotani - sekä mukavien mekkojen ompelua. 

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Ompelunurkkauksen kenkälaatikot

Minulla on ollut ompelunurkkauksessa kolme rumaa, mutta tuiki tarpeellista kenkälaatikkoa. Niihin olen piilottanut nappia ja neulaa, kuminauhaa ja kantinkääntäjää. Suomeksi sanottuna kaikkea mahdollista ompeluun liittyvää vermettä. 

Lomani alkuvaiheessa, ilmojen ollessa kylmät ja ankeat, otin itseäni niskasta kiinni ja päällystin laatikot. Olen jemmannut jo pidemmän aikaa kankaita juuri tätä tarkoitusta varten. Tallessa on ollut yksi oma ja kaksi siskolta saatua palaa.


Pidän näistä laatikoista, ovat sekä siistejä että ompelunurkkaukseni näköisiä. Eikä päällystäminen ollut edes työlästä, hetkessä tuli näistäkin valmiit. 


Mehiläispesä-puuvillaa jäi sen verran yli, että sain tehtyä siitä käännettävät patalaput. 


Keltamustaa kesäksi ja mustavalkoista talveksi - tai miten milloinkin haluan näitä käyttää. 


Ai että olen nauttinut näistä lämpimistä kesäpäivistä. Ompelukonekin on ollut pitkällä lomalla kera omistajansa. Joskus tällainen jouten olo paikallaan. Olla vain - ja kerätä energiaa tulevia kuukausia varten.

PS. Valkopalloinen hellemekko on ollut loma-asu nro. 1. Olisivat olleet toisetkin mekot mutta jätin ne kotiin - vaikka eivätpä nuo olisi matkalaukussa paljoa painaneet. 

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Lämpimiä kesäpäiviä odotellessa

Minulla alkoi kesäloma, mutta kesän lämpö - se on mystisesti kadonnut jonnekin. Ei siis auta muu kuin muistella alkukesää ja sen lämpimiä ilmoja.


Ennen totaalikylmenemistä kävin ystävieni kanssa Haagan Rhodopuistossa. Puistossa kasvaa kahdeksan hehtaarin alueella lähes 3000 alppiruusuristeymää sekä  atsaleoja. 2-5 metrin korkuiset pensaat olivat uskomattoman hieno näky. Vieri vieressä kasvavien pensaiden keskellä kulkiessa tuli tunne, että olemme aivan muualla kuin Suomessa.


Tämä mekko on ommeltu Modan (3/2014) maksimekon kaavoja muokaten. Kangas on laskeutuvaa viskoosia ja löytyi EK:n palalaarista. Melkein jo menitin kankaan samaan aikaan laatikkoa penkoneelle tädille. Olin juuri tarttumassa löytööni kun se alkoi lipua toiseen suuntaan. 


Onnekseni täti palautti kankaan aikansa sitä mallailtuaan laatikkoon. Nyt saan minäkin pallotella kera kesämekon.  


Tänä juhannuksena  ei mekkokeileistä nautiskeltu. Mutta kuivat kelit ja aurinko - ne onnekseni muistivat minua.


Oi, katsokaa, miten lainehet
niin kauniisti rantoja kaulaa!
Oi, kuunnelkaa, miten lintuset
niin kauniisti lehdossa laulaa!
Oi, ootteko nähnehet illan kuun
ja kuullehet kuisketta metsän puun,
min ylitse valkeat hattarat
suvitaivaalla vaeltavat?


Tai ootteko koskaan te painaneet
pään kesäistä nurmea vastaan,
kun heinäsirkat on helisseet
ja raikunut laulu rastaan?
Sinikellot tokko ne keinuivat,
lepinkäiset tokko ne leijuivat,
ja tuoksuiko kukkaset tuhannet? -
Sitä tuoksua unhota et. 


Ja ootteko mennehet milloinkaan
te aamulla järven rantaan,
kun aurinko noussut on aalloistaan
ja paistanut valkosantaan?
Vesi välkkyikö tyynenä heijastuin,
sumun keskeltä nousiko seijastuin
sadun saaret, niemet ne terheniset? -
Sitä utua unhota et.

- Eino Leino-

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Haaveiden toteutumista, kesämekkoa ja paitaa


Olen haaveillut pitkään  uudesta kamerasta. Järkkäristä, jolla kuvaisin blogiin, tallentaisin arkea ja reissumuistoja sekä ottaisin fiilistelykuvia muuten vain. Kuluneella viikolla tuo toive kävi toteen. Kameraksi valikoitui Canonin EOS100D ja objektiiviksi EF-s 18-135mm f/3.5-5.6 IS STM. Objektiivin ostin käytettynä ja hyvin on tuntunut toimivan. Tarvelistalla olisi hyvä objektiivi bloggausta silmällä pitäen. Millaisia kokemuksia sinulla on, mihin kannattaisi sijoittaa?
Valokuvausliikkeistä Rajala saa minulta erityiskehut mitä palveluun ja yhteistyöhön bloggaajien kanssa tulee. Miten pienet asiat saavatkaan aikaan sen, että liikkeestä lähtee tyytyväinen asiakas. :-)


Perjantaina suuntasimme kulkumme Suomenlinnaan. Minä harjoittelemaan, ystäväni opettamaan ja yksi tätä hauskuutta seuraamaan. Kameran, ohjekirjan ja iloisen mielen lisäksi mukaan lähti pari vaatetta joita en ollut vielä blogiin kuvannut.


Osa varmaan muistaakin vaiherikkaan kankaanvärjäysprojektini ja kankaasta lopulta syntyneen puseron. Jämäkankaasta tein paljon käyttämälläni Burdan kaavalla (4/2013) lyhythihaisen puseron. Eteen ompelin koristepitsiä. 
Melkein luulen, että muokkaan tästä hihattoman paidan. Jotenkin nuo roikkuvat hihat näyttävät raskailta näin kesäaikaan. Tekisin vekkejä tuonne olkasaumaan niin ilme kevenisi. Ei kai se vaatetta pilaisi?


En ole koskaan ollut mikään mekkoihminen. Nyt on kuitenkin käynyt niin hassusti, että tein itselleni jo toisen oleilumekon. Eikä tämä taida jäädä viimeiseksi, sillä hyllyssä odottaa useampi mekkokangas ompelua.


Tämäkin mekko oli nopea tehdä. Periaatteessa kaavaa ei olisi tarvittu, mutta vapaata saksimista inhoavana käytin kaavana viime vuoden SK:n (5-6/2013) mekkokaavaa.


Jätin ohjeen kuminauhavyötärön pois ja ompelin tilalle keveän vyön. Sivusaumoissa olevien huomaamattomien nyörien ansiosta vyötä voi käyttää joko vyötäröllä, rinnan alla...


...tai jättää halutessaan kokonaan pois.


Nyt ei muuta kuin lomaa ja lämpimiä ilmoja odottelemaan!