sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Kevätkodissa


Tänä vuonna kevät tuli aikaisin: töistä tullessa soi mustarastaan huilu ja auringon juova olohuoneessa kasvoi kasvamistaan. Ostin keittiön pöydälle kimpun jos toisenkin valkoisia tulppaaneja ja aloin herätellä kotiani talviunilta. 


Sain siskolta sormia syyhyttävän lähetyksen palakankaita. Vihreästä joustofroteesta minun oli pakko ommella keittiöön keväisiä luutuja. 


Joulupukki toi  keittiön pöydälle sopivan palan Marimekon Ananasta. Taisi pukki tietää, että pöytäni on liinaa vailla.


Auringolla on kyllä ihmeellinen voima. Se on varsinainen energiapakkaus ja ilopilleri. 
Keltainen kurjenpolvi verhoissa ja tyynyissä pitää huolen siitä, että olohuoneessa paistaa aurinko myös pilvisinä päivinä. 


Olohuoneen pieni nojatuoli on kotoa peritty. Se on kulkenut kanssani pitkän matkan, muuttanut uskollisesti mukanani kodista toiseen. Nyt se kaipaisi pikaisesti perinpohjaista kunnostusta. Olen selaillut nettiä ja haastatellut viisaampia. Vielä en ole rohjennut siirtyä sanoista tekoihin mutta uskon sen päivän vielä koittavan. 


Makuuhuoneen ikkunan takana kasvaa koivu. Mistä lie johtuu, mutta tähän koivuun lehdet puhkeavat huomattavasti myöhemmin kuin pihapiirin muihin koivuihin.  
Hiirenkorvia odotellessa makuuhuoneeseen kevään tuo vihreä-harmaa Lumimarja.




Myös kylpyhuone pesi kasvonsa talven jäljiltä. Korivaunun päällä oleva pikkutilpehöörikori sekä wc-paperin säilytyskori saivat uudet raikkaat päälliset. Kangas on kierrätetty vanhasta päiväpeitosta.


Minusta on aika ajoin mukava tunnelmoidan runoja lukemalla. Runokirjavalikoimani on kovin niukka, niinpä postaukseen sopivan kevätrunon löytäminen oli työn ja tuskan takana. Seuraavassa Saima Harmajan runossa on kuitenkin jotain sellaista, mitä tällä hetkellä mielessäni tunnen. 

 

Ensimmäinen kevätpäivä

Ensimmäinen kevätpäivä jää 
vielä väreilemään yllä pihan. 
Pieni talvilintu livertää 
uusin äänin, uupumatta ihan.


Hopealta kuori oksien 
hohtaa hämyn tihetessä hiukan. 
Keveä on ilma hiljainen. 
Kaikki aarteet elämäni niukan,


kaikki armo, minkä ikänään 
sydän omisti, lie läsnä tässä: 
valossa, mi kätkee hymyään, 
sädehuntuisessa hämärässä.


7 kommenttia:

  1. keltainen väri tuo niin kevään kotiin. Tykkään! :)

    VastaaPoista
  2. Mistä on tuo kaunis keltainen kangas peräisin? Marimekkoa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein arvasit. Marimekon Kurjenpolvea, tullut vastikään markkinoille. :-)

      Poista
  3. Sinulla on kaunis, tunnelmallinen koti. :) Kodikasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pikku Akka, täällä minä viihdyn! :-)

      Poista