maanantai 26. toukokuuta 2014

Omenatarhan hellemekko

Minulla oli mukava viikonloppu: lämmin, aurinkoinen ja vailla huolia. Vaikka kesälomaan on vielä aikaa, sai kaksi rantapäivää, aurinkorasvan tuoksu ja uiminen aikaan oikean lomafiiliksen. Lämmön ja auringon houkuttelemana ompelin itselleni hellemekon. Mekon niityn laidalla istuskeluun ja kotoiluun, molempiin tasapuolisesti.

Mekko oli superhelppo tehdä. Erillisen yläosan rypytin kuminauhalangalla, jonka jälkeen yhdistin sen helmaosaan. Huolittelujen jälkeen lisäsin mekkoon solmittavan niskalenkin. Kankaan olen ostanut EK:sta. Ohutta puuvillaa, juuri tähän tarkoitukseen sopivaa. 


Mekon kuvauksen suhteen minua onnisti. Helsingin kaupungin omistama vanha omenatarha ovasi porttinsa viikonlopuksi. Tarhan 400 kukkivaa hedelmäpuuta sekä pitkä, luonnon tilassa oleva ruohikko tarjosivat satumaiset olosuhteet kuvaamiseen. Edes polttavat nokkoset eivät haitanneet - satojen kukkivien puiden tuoksu ja kauneus veivät voiton. 


Syksyllä olen kerännyt ja syönyt puutarhan omenoita. Tällä kertaa minulle maistuivat mansikat. 


Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin? 
Mitä on tämä hiljaisuus? 
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin
niin suuri ja outo ja uus.
Minä kuulen kuin kukkaset kasvavat
ja metsissä puhuvat puut. 
Minä luulen nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja touot ja muut. 
Kaik on niin hiljaa mun ympärilläin. 
Kaik on niin hellää ja hyvää. 
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin 
ja tuoksuvat rauhaa syvää. 

-Eino Leino-




sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Vapun viettoa ja kevätompeluksia

Meillä oli mukava vappu ystävysten kesken. Grillasimme ruokaa, teimme munkkeja ja churroja, saunoimme ja olimme. Churrot olivat minulle uusi tuttavuus, löydät niistä juttua myös Kermaruusun sivuilta. 


 Vanhempieni luona käydessäni piirsin kaavan äidin aikoinaan ompelemasta essusta. 


Kangasta oli sen verran ylimääräistä, että sain kohdistettua taskun juuri oikeaan kohtaan. - Sitä ei taida juuri huomatakaan näistä kuvista.



Essussa on vuori ja ylhäältä lähtevät nauhat menevät takana ristiin essun sivulla olevien lenkkien ansiosta. Kankaana on Kompotti, tuo iki ihana Marimekon kangas.




Ompelin itselleni alkutalvesta trikootunikan. Loppukankaasta tein vapun alla yksinkertaisen trikoopaidan. Paidan jujuna on hieman pidempi takaosa. Mallin apinoin ostamastani paidasta. 



Ja kun raidan makuun pääsin niin pitihän minun vielä punamustakin paita tehdä. Kangas samaa kuin edellinen, eri värisenä vain. 



Kyllä näillä paidoilla on hyvä odotella tulevaa kesää, nauttia vihertyvästä maasta ja hiirenkorvista puissa. Tule kesä kultainen!