perjantai 22. elokuuta 2014

Maksimekkoni mun

Ihan tässä meinaa mekkoähky tulla. Siksi lupaankin, ettei seuraava postaus liity enää kesämekkoihin. Ei, vaikka jokunen mekko on jo pidemmän aikaa ollut kaapissa kuvausta odottamassa. Ne ovat jo tovin ehtineet odotella aikoja parempia, joten voivat odottaa vieläkin. -Mutta sallikaa vielä tämä, sitten lupaan pitää kesämekkotauon. 


Nyt elokuussa olen pariin otteeseen käynyt maisemakukkapellolla auringonkukkia poimimassa. Auringonkukat ja kynttilöiden kajo pimenevällä parvekkeella kuuluvat olennaisena osana elokuun iltoihini. -Niiden tunnelmaa ei voita mikään! 


Loppukesästä tein iselleni tällaisen pienipalloisen maksimekon. Kaava on periaatteessa sama kuin (tässä) sinisessä pallomekossa, helma on vain runsaampi ja pidempi. Lehden ohjeesta poiketen tein mekon molempiin sivuihin halkiot. Käypä tuuli paremmin jalkoihin, jos ensi kesänä hellettä riittää. 


Kuvaushetki pellolla ei ollut täysin ongelmaton. Nuo joka paikkaan tunkevat ampiaiset ihastuivat kimppuuni vallan mahdottomasti. Mukavahan niiden siinä oli pyöriä, mutta minua tilanne lievästi sanottuna ahdisti. Ei auttanut vaikka kuinka niille muita kukkia tarjottelin, pörriäiset olivat päättäneet pysyä aloillaan.


Vielä on elokuu, vielä on kesää. Siitä huolimatta olen ajatellut orientoitua syysvaatteiden ompeluun. Jokunen kangas tuolla hyllyllä jo odottaakin, joten enköhän minä taas blogin ääreen palaa. Mutta mitä sinun loppukesääsi kuuluu? 



keskiviikko 6. elokuuta 2014

Hellemekko, tuo mukava kesäkaveri


Tänä kesänä se sitten tapahtui, jonkinasteinen mekkohömpsähdys nimittäin. Minä, joka en ole ollut lainkaan mekkoihmisiä huomasin, että mekkohan on mitä mainioin hellevaate. Ja lämpöä, sitähän on tänä kesänä riittänyt. Lämmintä on ollut kohdallani sekä sisällä että ulkona, niin vapaalla kuin töissä, kaikissa tasapuolisesti. Mainita voisin, että tätä kirjoittaessani kello lähentelee yhdeksää illalla ja sisälämpömittari näyttää 29.2 astetta. Siinä ei paljoa kalsareita kaipaile, hellemekolla pärjää vallan mainiosti. 


Viikonloppuna sain rakkaan vieraan. Kiersimme Suomenlinnaa ja Kaivopuiston rantoja, kahvittelimme, söimme jäätelöä ja hyvää ruokaa  sekä nautimme kesäisestä Helsingistä. 


Tämän mekon kankaan ostin Ottobren liikkeestä Rovaniemellä käydessäni. Ruskeaa ja turkoosia puuvillaviskoosia - niin kaunista, aivan näköistäni.  


Meren rannalla kulkiessamme kuulin osan kahden naisen keskustelusta. Siinä toinen sanoi kaipaavansa sisämaahan muutettuaan merta ja meren tuoksua. Totta. Merellä on oma tuoksunsa ja minä pidän siitä, se on osa elämääni nykyisin. 


Tämäkin mekkokankangas on puuvillaviskoosia ja olen ostanut joskus Marimekon ystävänmyynnistä. Sivusaumoissa kohdistus ei mennyt aivan nappiin mutta mitäpä tuosta. Luulen, että mekkoa tulee pidettyä virheestä huolimatta, niin oman oloinen tästä tuli. 


Mikäli säätiedotuksiin on uskominen, saamme nauttia vielä pitkään kesän lämmöstä. Niinpä minäkin jatkan jäätelöpitoista ruokavaliotani - sekä mukavien mekkojen ompelua.