lauantai 22. marraskuuta 2014

Ompelujumin purkuyrityksiä


Taidan olla luonteeltani fiilistelijä. Syksyllä pidän sateen ropinasta ikkunoihin ja tuulen ujeltamiseta. Pidän lehtien leijailusta ja kirpeistä aamuista. Pidän kynttilöistä ja glögikauden avauksesta. Talvella taas pidän talvesta, keväällä keväästä ja kesällä kesästä. Suomen neljä vuodenaikaa - ne ovat kyllä valtava rikkaus!

Syksyssä ja sen pimeydessä on kuitenkin yksi vika. Se saa minut laiskaksi. On paljon mukavampi kääriytyä sohvalle viltin sisään kuin ottaa koneet esiin ja ommella. Tässä jokunen viikko sitten päätin purkaa jumiani ompelemalla parit verhot ja tyynyt. Sain vuosi sitten lahjoituksena kankaita, ja sieltä löytyi kaunis punertava pellavakangas - juuri oikean värinen makuhuoneeseeni. Marimekon palalaarista bongasin puolestaan verhon mittaisen palan ruskeaa Lumimarjaa. En oikeastaan olisi tarvinnut kyseistä kangasta mutta alennus houkutti - sehän on selvää säästöä kun kankaan puoleen hintaan ostaa... Vielä kun muistin, että minulla on tyynyjen kokoinen pala kyseistä Lumimarjaa omassa jemmassa  en voinut vastustaa kiusausta; Lumimarja lähti mukaani.


Verhojen ompelu sujui ongelmitta. Sitähän ei tarvitse kuin mitata oikean mittainen pala, kääntää, silittää ja ommella. Iloitsin ompelujumin sutjakasta purkautumisesta. 


Mutta niinhän sitä sanotaan, ettei saisi nuolaista ennen kuin tipahtaa. Tyynyjen ompelu ei näet sujunutkaan ilman ongelmia. Suuria sellaisia. Ensin ompelin olohuoneen tyynyjen vetoketjut liian kaukaa, sitten liian läheltä ja luonnollisesti liian kireillä langoilla sekä lyhyellä tikillä. Purkamiseen hurahti hetki jos toinenkin - ompelun lisäksi myös niska ja hartiat alkoivat olla jumissa...


Makuuhuoneen tyynyn kohdalla muutin tyyliä ja luulin onnistuvani ilman ongelman ongelmaa. Mutta ei. Onnistuin vetoketjua ommellessani ompelemaan tyynyn etu- ja takakappaleet keskeltä yhteen ja tuli siinä jokunen muukin ongelma eteen - ehkä jätän ne kuitenkin kertomatta tällä kertaa. Joka tapauksessa fiilikset olivat pohjalukemissa. Tuntui, etten ole aiemmin ompelukoneeseen koskenutkaan. 


Pidän tyynyssä olevasta poikkileikkauksesta todella paljon. Se tuo yksinkertaiseen kankaaseen ryhtiä ja elävyyttä.


Vaikka ompelujumi on vaivannut, olen minä sentään jotain saanut aikaiseksi. Kudoin kaksi tyynynpäällistä olohuoneen nojatuolia piristämään.


Yleensä laitan tähdet ikkunaan vasta ensimmäisen adventin aikoihin. Nyt olen nauttinut tähtien lämpimästä valosta jo parin päivän ajan, kuunnellut jouluoratoriota, yhdistänyt isoäidin neliöitä peitoksi ja nauttinut juuri sataneesta lumesta.