tiistai 27. tammikuuta 2015

Terveisiä Thaimaasta! - osa 1.


Tammikuun alkupuolella haaveet ja suunnitelmat muuttuivat todeksi. Sain viettää ystävieni kanssa kaksi mieliin painuvaa viikkoa Thaimaassa - sen lämmöstä ja auringosta nauttien. Emme ostaneet pakettimatkaa, vaan varasimme lennot ja hotellit erikseen. Lensimme Phuketiin Amsterdamin ja Kuala Lumpurin kautta. Paluumatkalla matkustimme Phuketista Kuala Lumpurin ja Lontoon kautta Helsinkiin. 


Loman ensimmäisen viikon olimme Khao Lakissa. Sieltä jäi päällimmäisenä mieleen rauhalliset ja kauniit paratiisirannat. Aamupalan jälkeen pakkasimme rantakassit ja lähdimme etsimään rauhallista poukamaa, missä viettää aikaa uiden ja päivää paistatellen. Juuri tällaisella rantakävelyllä jouduin toteamaan, että rannan kivet ovat liukkaampaakin liukkaammat. Molskahdin veteen ennen kuin ehdin tajutakaan. Siellä me sitten uimme, kamerani ja minä. Nopeasta kuivattamisesta huolimatta kameran runko, paikoillaan ollut objektiivi sekä muistikortti olivat mennyttä. Yritin lohduttautua ajatuksella, että loma oli vasta alussa, eikä kortilla näin ollen ollut vielä paljon kuvia. Mutta harmittihan tuo - ja harmittaa vieläkin. Harmittaa siitäkin huolimatta, että minulla oli matkavakuutus ja koko joukolla läjä kameroita mukana. Ilman kuvia emme siis jääneet. 


Matkaa suunnitellessamme olimme törmänneet kuviin, joissa ihmiset keinuivat rannan puihin kiinnitetyissä keinuissa. Tällaisia keinuja mekin iloksemme löysimme ja niissä pikkuisen keinuimmekin. Päällä minulla näyttää olevan kesällä ompelemani hellemekko; suora tuubi jonka yläreinassa on kuminauha. Vyöhön ja kaulan taakse meneviin nauhoihin laitoin puuhelmiä koristeeksi.

 Khao Lakista teimme päivän retken elefanttisafarille, melomaan sekä apinatemppeliin.



Elefanttisafari kesti tunnin ja kulki vaihtelevassa maastossa sademetsässä. Valitessamme retkikohdetta meille oli suositeltu juuri tätä safaria maaston vaihtelevuuden vuoksi. Emme joutuneet pettymään, saimme enemmän kuin osasimme toivoakaan.





Kukka kyydissä olijoille ja menoksi.





Paluumatkalla pääsin elefantin ratsastamaan elefantin niskan päälle. Leppoisa ja ehkä hieman laiskakin oli tämä meitä kuljettanut norsuherra.



Thaimaassa emme päässet itse melomaan, vaan meillä oli kanooteissa omat melojat. Mikäs meidän oli kyydissä istuessa ja ympäröivää luontoa katsellessa.



Pojat ovat tässä hammas- ja kenkäpesulla. Itsekin jouduin kenkiäni joessa huljuttelemaan mutta hammaspesun säästin suosiolla hotellille.

Apinoista minulla ei ole montakaan kuvaa. Rehellisesti sanoen tunsin oloni hieman epämiellyttäväksi niiden läheisyydessä. Pelkäsin, että otukset alkavat liian tuttavallisiksi, en olisi halunnut niitä olkapäälleni istumaan.



Ennen reissuun lähtöä etsin itselleni helleshortsikangasta. Keksin, että paitapuseroihin tarkoitetut viskoosisekoitteet ovat oikein passeleita sortsikankaita; ohuita sekä hieman joustaviakin.  Halusin itselleni hieman tyttömäiset, pussitaskuiset shortsit. Koska valmista kaavaa ei ollut,  muokkasin kaavat jostain vanhastaSK:n sortsikaavasta.





Kuvissa näkyvä pellavatoppi koki reissussa kovia, se värjääntyi aurinkorasvasta keltaiseksi. Kotiin tultuani laitoin topin kloriittiin - ja pian toppini oli voimakkaan vaaleanpunainen. Hieman siinä piti googlen kanssa jutella, niin kummissani olin topin värin muutoksesta. Selvisi, että syy oli aurinkorasvan ja kloriitin - ja että minun kannnattaisi kiehuttaa pusero vedessa, se voisi viedä punaisen värin pois. No, kiehutettaessa punainen lähti mutta keltainen jäi. Ajattelin, että värinpalauttaja voisi olla ongelman ratkaisu mutta ei, ei sinne päinkään.  Nyt minulla on vaaleansininen, permanettiaineelle haiseva pellavatoppi hyllyssä. Värinpalauttaja poisti keltaisen, mutta muutti topin värin voimakkaan sinertäväksi. Katsotaan mitä musta väri saa aikaan. Sellaista ostin kaupassa käydessäni.


Khao Lakissa asuimme pienessä kylässä ja iltaisin hyppäsimme usein lavataksiin suunnataksemme lähikyliin shoppailemaan, syömään tai paikallisille markkinoille. Lavataksi olikin Khao Lakissa halpa ja näppärä tapa liikkua. Sovimme kuskin kanssa hinnasta, hyppäsimme lavan reinoilla oleville penkeille ja lähdimme matkaan. Turvavöitä ei tunnettu ja liikennekulttuurikin poikkesi aika lailla suomalaisesta - mutta joka kerta pääsimme onnellisesti määränpäähän. 


Näihin maisemiin ja näihin tunnelmiin lopettelen tällä erää. Seuraavassa postauksessa jokunen kuva lisää niin ompeluksista kuin reissustammekin. Päästessäni hotellin nettiin kävin teidän juttujanne lukemassa. Palaan niihin myöhemmin ajan kanssa, olette olleet mielessä!

-Riikka-

perjantai 2. tammikuuta 2015

Pukin apulaisena



Joulu tuli ja meni, samoin myös vuoden vaihde. Vietin joulun tapani mukaan pohjoisessa, lumen ja pakkasen keskellä. Leivoin joululeivonnaisia, kuuntelin joulumusiikkia, näin sukulaisia ja asetuin aloilleni. Oli kyllä oikein mukava ja rentouttava joulu, tykkäsin. 


Tänä vuonna pakkasin paketteihin heijastimia sekä leivinliinoja, pieniä mutta rakkaudella tehtyjä joulumuistamisia.

 Ennen joulua oli päiviä, jolloin pieni kotini muistutti varsinaista lahjatehtaamoa. Kerran jouduin kyläilyehdotuksellekin sanomaan ei - sillä eihän siitä mitään tulisi että lahjat paljastuisivat ennen aikojaan. -Yksi hyvävainuinen oli tosin lahjansa etukäteen osittain arvannut, mutta minkä sille tekee että lähipiirissä on salapoliiseja. Sellaista se elämä välillä on. 


Huovutin ja muotoilin heijastimet ensin neulalla, sen jälkeen pesin ne useampaan otteeseen koneessa 40 asteen ohjelmalla. Pesukoneessa huovuttaminen oli minulle uusi juttu. Olen aiemmin huovuttanut käsin saippuavedessä sekä joitain juttuja neulalla. Olihan tämä huomattavasti siistimpi vaihtoehto kuin käsin huovuttaminen, mutta aikaa tähän kului varmaan saman verran. Tosin pyykkikone hoiti homman puolestani, siinä mielessä pääsin kyllä paljon vähemmällä. 


Heijastinpinta on silitettävää heijastinkangasta ja naruun pujotin painavia koristekiviä. 



Heijastimien seuraksi painoin leivinliinoja. Idean liinoihin sain Helmoja ja hepeneitä - blogin Kristalta. Halusin liinoihin hieman rosoisuutta, joten tuputtelin kuvion varovasti superlonin palalla. Värit kankaanpainantaan ostin Sinooperista, samoin kuin huopaheijastimien koristekivet.  



Ennen joulua kävin pika pikaa Eurokankaassa shortsikangasta etsimässä. Sillä kertaa ei kevyttä shortsikangasta löytänyt, mutta bongasin ale-puolelta punasävyistä villakangasta. Olihan sitä ostettava ja itselle jouluhame tehtävä


Mitä juttuja ja millaisia postauksia tämä alkanut vuosi tuokaan tullessaan, sitä en vielä tiedä. Toivotaan, että meillä kaikilla on edessä mukava vuosi. Onnellista alkanutta vuotta sinulle lukijani!