sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Kunnostettu nojatuoli

Ai että olen iloinen: kunnostin nojatuolin aivan itse ja onnistuin siinä! Vielä pitää jalat hioa ja maalata mutta hyvä tämäkin, olen jo voiton puolella. Aikaisemmin tuolin on kunnostanut isäni. Hän asuu kuitenkin kaukana, joten minun oli tultava toimeen "puhelinkonsultaation" ja netin antamien ohjeiden turvin. 


Tämä nojatuoli on kulkenut suvussamme pitkän matkan. Alun alkaen tuoli on ollut enoni. Hänen jälkeensä tuolin otti hoiviinsa tätini, jolta nojatuoli siiryi vanhemmilleni. Teinivuosinani tuoli oli huoneessani ja kun aikoinaan muutin pois kotoa, sain nojatuolin mukaani. Vuosi sitten mainitsin tuolista blogissani. Se kaipasi kipeästi kunnostusta, mutta tuolin alkutekijöihin purkaminen hidasti projektiin ryhtymistä. 

Viime viikolla huomasin, ettei vaihtoehtoja ole. Tuolin edellisestä kunnostamisesta oli kulunut montakymmentä vuotta, joten vaahtokumia alkoi olla enemmän lattialla kuin sille tarkoitetulla paikalla. Ei auttanut kuin purkaa tuoli ja tarttua härkää sarvista. 


Tämä kuva ei ole kovin tarkka eikä millään muotoa esteettinen. :-D Mutta siitä näkee lähtötilanteen: tähän pisteeseen purin tuolin. Selkänojan tukikankaan jätin paikoilleen. Se oli edelleen hyväkuntoinen ja jämäkkä. Selkänojan yläosaan jäi myös pieni kaistale säkkikangasta. Aivan vain siksi, etten tahtonut saada sitä pois. Kuminauhatyyppinen satulavyö oli venynyt, mutta muuten hyväkuntoinen. Lyhensin lipareet ja naulasin takasin paikoilleen. Päälle kiinnitin säkkikankaan, vaahtomuovin, vanun ja lakanakankaan. 


Tuolin päällykankaan laitossa oikaisin. Isä oli kiinnittänyt kaikki kankaat tuolin runkoon ja ommellut tarvittavat saumat käsin. Minä ompelin selkänojasta napakan hupun. Nauloja ja niittejä käytin vain päällykankaan kiinnittämiseen tuolin alaosaan. 


Tuolin päällä oleva sympaattinen kissalaukku muutti luokseni pääsiäisen aikoihin. Laukku liittyy sukulaiseni opintoihin ja se on valmistetu kierrätysmateriaalista. - Kiitos P lahjasta vielä kerran! <3


Kissa tulee matkaamaan aika ajoin mukanani töihin salaisuuksia kertomaan ja lapsia ilahduttamaan. Tällä hetkellä kissa on kuitenkin vailla nimeä. Olisiko sinulla ajatus millä nimellä tulen häntä kutsumaan? 

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Palmikkopiponi


Pääsiäinen, se tuli ja meni. Tällä kertaa pääsiäinen kului sairastaen - ensin mahatautia, sitten flunssaa. Mutta nyt ollaan jo voiton puolella. Onneksi näin, sillä kuka haluaisi koko lomaansa sairastaa? 


Koko kuluneen talven (josta Etelä-Suomessa ei ole enää tietoakaan), olen ollut palmikkopipoa vailla. Langat ovat odottaneet lankakorissa, samoin Eurokankaasta haalittu tekoturkis - vain hyvä ohje on puuttunut. Helmikuussa Hannan namit-blogissa oli kiva säärystinpostaus. Säärystimet oli tehty Modan 10/2014 ohjeella ja samassa lehdessä oli ohje myös tällaiseen palmikkopipoon. 

Pipo valmistui juuri sopivasti pääsiäiseksi, jonka vietän perinteisesti  pohjoisen lumilla. Keinoturkistupsusta sain pullean laittamalla sisään hieman vanua. Resoriin pujotin ohutta kuminauhaa, niin pipo pysyy päässä vauhdikkaammassakin menossa.