sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Kunnostettu nojatuoli

Ai että olen iloinen: kunnostin nojatuolin aivan itse ja onnistuin siinä! Vielä pitää jalat hioa ja maalata mutta hyvä tämäkin, olen jo voiton puolella. Aikaisemmin tuolin on kunnostanut isäni. Hän asuu kuitenkin kaukana, joten minun oli tultava toimeen "puhelinkonsultaation" ja netin antamien ohjeiden turvin. 


Tämä nojatuoli on kulkenut suvussamme pitkän matkan. Alun alkaen tuoli on ollut enoni. Hänen jälkeensä tuolin otti hoiviinsa tätini, jolta nojatuoli siiryi vanhemmilleni. Teinivuosinani tuoli oli huoneessani ja kun aikoinaan muutin pois kotoa, sain nojatuolin mukaani. Vuosi sitten mainitsin tuolista blogissani. Se kaipasi kipeästi kunnostusta, mutta tuolin alkutekijöihin purkaminen hidasti projektiin ryhtymistä. 

Viime viikolla huomasin, ettei vaihtoehtoja ole. Tuolin edellisestä kunnostamisesta oli kulunut montakymmentä vuotta, joten vaahtokumia alkoi olla enemmän lattialla kuin sille tarkoitetulla paikalla. Ei auttanut kuin purkaa tuoli ja tarttua härkää sarvista. 


Tämä kuva ei ole kovin tarkka eikä millään muotoa esteettinen. :-D Mutta siitä näkee lähtötilanteen: tähän pisteeseen purin tuolin. Selkänojan tukikankaan jätin paikoilleen. Se oli edelleen hyväkuntoinen ja jämäkkä. Selkänojan yläosaan jäi myös pieni kaistale säkkikangasta. Aivan vain siksi, etten tahtonut saada sitä pois. Kuminauhatyyppinen satulavyö oli venynyt, mutta muuten hyväkuntoinen. Lyhensin lipareet ja naulasin takasin paikoilleen. Päälle kiinnitin säkkikankaan, vaahtomuovin, vanun ja lakanakankaan. 


Tuolin päällykankaan laitossa oikaisin. Isä oli kiinnittänyt kaikki kankaat tuolin runkoon ja ommellut tarvittavat saumat käsin. Minä ompelin selkänojasta napakan hupun. Nauloja ja niittejä käytin vain päällykankaan kiinnittämiseen tuolin alaosaan. 


Tuolin päällä oleva sympaattinen kissalaukku muutti luokseni pääsiäisen aikoihin. Laukku liittyy sukulaiseni opintoihin ja se on valmistetu kierrätysmateriaalista. - Kiitos P lahjasta vielä kerran! <3


Kissa tulee matkaamaan aika ajoin mukanani töihin salaisuuksia kertomaan ja lapsia ilahduttamaan. Tällä hetkellä kissa on kuitenkin vailla nimeä. Olisiko sinulla ajatus millä nimellä tulen häntä kutsumaan? 

13 kommenttia:

  1. Samantapainen projekti odottaisi täälläkin.. En vain oikein osaa tarttua toimeen.. Hienosti olet saanut kunnostettua vanhan tuolin! Ja kissalaukku on kyllä aivan ihana! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Raisa. Minulla meni vuosi ennen kuin sain aloitettua projektin. Sitten kun tartuin toimeen homma eteni ongellmitta. Turhaan siis jarruttelin. Tsemppiä sulle haasteeseen! :-)

      Poista
  2. Ihana tuoli ja huikean työn olet tehnyt verraten aloituskuvaan :) Ihana kissalaukku !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos AnniK. Pidän itsekin tuolista ja uusi ilme raikasti sitä. Sopii mainiosti olohuoneeseeni. :-)

      Poista
  3. Nostan hattua kaikille sellaisille, jotka saavat tehtyä tällaisia huonekalujen kunnostusprojekteja, itse olen siinä tavattoman saamaton! Ihanaa, kun tuoli saa jatkaa taas elämää uusi "vaate" yllään :). Tuo kissalaukku on ihan ylisöpö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Krista. Olen kyllä valtavan iloinen että sain tuolin kunnostettua. Tästä tuli mieleinen. :-)

      Poista
  4. Mahtavasti suoriuduit haasteesta. Upea tuolin kunnostus! Ja tuo kissalaukku on niin söpönen. Tuon laukun mukana kulkee kyllä monta mukavaa tarinaa. Jos se kissa kertoo niitä juttuja, niin voisko sen nimikin olla joku sen tyylinen kuin Tarina, Lörpötys (jos se lörpötelee), Juttu, Satu tai vaikkapa Kuisku (jos se kuiskuttelee).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pikku Akka - vieläkin hykertelen tyytyväisyydestä. Minäpä mietin tuota nimiasiaa, palaan siihen jossain myöhemmässä postauksessa. :-)

      Poista
  5. Nostan sinulle hattua! Tuolin kunnostaminen ei ole mikään pikku juttu, minulla on kaksi nojatuolia odottaneet samaa projektia (purkanut olen, mutta tunnustan, että ovat luvattoman kauan olleet samassa tilanteessa). Niin siististi olet tehnyt ja tuoli näyttää ihanalta. Suloinen kissa-kassi <3. Pikku Akalla oli ihania ehdotuksia nimeksi. Meidän pojan ehdotus on Mauku, kuulema maukuu lapsille tarinoita :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun oli pakko pitää vauhtia tuolin kunnostuksen kanssa. Tuolin tekele olohuoneen nurkassa (valkoisen maton vieressä) ei ollut kovin houkutteleva näky. Eikä tuo jälki isän käden jäljelle vedä vertoja mutta sallittakoon se - isä osaa nämä jutut jo ammattinsa puolesta. :-) Kiitos nimiehdotuksesta. Hauduttelen asiaa ja palaan siihen myöhemmin. :-)

      Poista
  6. Tätä ei kyllä uskois samaksi tuoliksi, hienosti suoriuduit kunnostuksesta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta. Tuoli totisesti pesi kasvonsa - tykkään niin! :-)

      Poista
  7. Ihan huippu hienosti olet kunnostanut tuolin :)

    VastaaPoista