tiistai 29. syyskuuta 2015

Sunnuntaiaamun suklaakakku ja lusikoitava smoothie

Rakastan sunnuntaiaamuja, niiden kiireetöntä tunnelmaa ja joutenoloa. Käännän kylkeä kerran jos toisenkin, luen rauhassa mitä maailmalla on tapahtunut, nautiskelen. Voi mennä pitkäänkin ennen kuin syön aamupalan, minun ei yksinkertaisesti ole nälkä. 


Kesällä testaamastani tuorepuurosta sain oivan lisän aamupavalikoimaani. Yleensä käytän puurooni kaurahiutaleita ja -leseitä, mantelirouhetta, maitoa sekä erilaisia marjoja. Päälle laitan vielä tipan maustamatonta jugurttia. - Lähes samalla kaavalla mennään kuin kesälläkin. 

Viime sunnuntaina valmistin itselleni kuitenkin lusikoitavan smoothien. 

1 dl maustamatonta jugurttia
1 rkl kauraleseitä
1 nektariini
reilu 1/2 dl mustikoita
hieman omenasosetta

Päälle laitoin pähkinöitä, chian siemeniä ja mysliä. Ai että olikin hyvää!

Opiskelun ja työn yhteensovittaminen on karsinut vapaa-aikaani. Siksipä kumosin päätökseni leipoa vain silloin, kun vieraita on tulossa. - Ja onhan minulla tällä hetkellä arkipäiviä koskeva herkkujen syöntikielto. Jospa leipomukseni saisivat rauhassa ystäviäni odotella.

Joskus lukioaikana ystäväni ostivat minulle lahjaksi Herkkujen pikkujättiläisen. Herkuttelijan herkkuhetkiin ruhtinaallinen määrä, 695 sivua,  erilaisia herkkuja; suolaista ja makeaa, työläämpää ja nopeaa.

Viikonloppuna otin kirjan pitkästä aikaa esille ja leivoin kirjan ohjeella Kummin suklaakakun. Tätä kakkua leivoin usein opiskeluaikana. Se oli nopea tehdä ja kaapissa oli aina siihen tarvittavat aineet.

Kummin suklaakakku

3 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
4 rkl vaniljasokeria
1 dl kaakaojauhetta
2 munaa
 3/4 dl maitoa
3/4 dl vettä
175 g voita tai margariinia

Skoita kuivat ainekset keskenään. Vatkaa munat ja maito ja sekoita kuivien ainesten kanssa. Keitä vesi ja lisää siihen rasva. Lisää kuuma vesi-rasvaseos viimeeisenä taikinaan Kaada taikina voideltuu, jauhotettuun vuokaan ja paista 175 asteessa tunti. 

Sunnuntaiaamuna leikkasin kakusta palasen. Totesin kakun maistuvan yhtä kaakaoiselle kuin ennenkin. Totesin myös, että seuraavaan kakkutaikinaan lisään sattumia sekaan. Mutta eipä paljasteta mitä, se on yllätys se.

Tiistai-illan terveisin, Riikka 

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Marenkinen omenapiirakka


Tänä syksynä tuntuu olevan huonosti omenoita. -Kukaan ei ole ainakaan tuskaillut nääntyvänsä valtaisan omenasadon alle. Koska rakastan keitetyn omenan tuoksua, ostin kaupasta pussillisen kotimaisia omenoita ja keitin niistä hieman hilloa. Osan hillosta käytin Ellan reseptit-blogista löytyneeseen omena-marenkipiirakkaan, osan laitoin pakastimeen talvea odottamaan. 


Millainen omenapiirakka on sinun herkkuasi? Tässä ohjeessa minua houkutti marenki sekä omenan ja sitruunan yhdistäminen. Hieman ohjetta muuttelin; käytin enemmän sitrunaa ja kanelin määrää puolestaan vähensin. Hyvää oli, sopivan mehukasta ja sitruunan ansiosta mukavan kirpsakkaa. Seuraavaan piirakkaan laittaisin tosin hieman lisää kanelia - minä kun kuulun heihin jotka pitävät kanelin mausta. 

Näihin syksyisiin tunnelmiin lopettelen tällä erää. Mukavaa ja aurinkoista loppuviikkoa! 

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Hame puuvillapitsistä

Olisiko siitä pari vuotta, kun ostin Eurokankaasta puuvillapitsiä kesäistä helletunikaa varten. Joku tunikaideassa kuitenkin tökki, en saanut millään itseni näköistä tunikamallia visioitua. Kangas kiusasi minua kangashyllyssä kesän jos toisenkin, mutta tunikaa en saanut siitä tehtyä. 


 Sitten näin kaupassa valkoisesta puuvillapitsistä valmistetun hellehameen ja ajatus tunikasta sai väistyä. Tämä kangas oli juuri omiaan kevyeen, tyttömäiseen ja hieman romanttiseenkin hameeseen. Hameeseen, jota voisi pitää kesähelteillä ja lämpimillä lomilla. 


Koska kangas oli todella ohutta, laitoin sen hameeseen kaksin kerroin ja lisäsin kaveriksi vielä vuorikankaan. 


Vyötärölle olin ensin laittamassa kuminauhakujan, mutta päädyin kuitenkin vyötärökaitaleen ja vetoketjuun. (Ensin vyötärökaitaleesta tuli liian löysä ja hameesta sitä myöten liian pitkä. Sitten kaitale olikin liian tiukka. Vasta kolmannella yrittämällä niin kaitaleen kuin hameenkin pituus vastasivat mittojani...)


Ensi kesänä ompelen tälle vielä kaveriksi mukavan yksivärisen yläosan. Sellaisen simppelin, ettei pitsivillitys aivan överiksi mene. 


Joku kenties muistaa aiemmin tekemäni avaimenperät. Koska helmiä jäi, tein itselleni vielä yhden avaimenperän auton avaimille. Vielä kun löytäisin uuden avainkoukun olisin tyytyväinen. Tämä iloinen tyttö on ollut palveluksessani vuosia ja haluaisi jo eläkkeelle. Tilalle etsin yksinkertaisempaa koukkusysteemiä. Jos tiedät sopivan niin vinkkaapa, omat etsinnät kun eivät ole tuottaneet vielä tulosta.